Kesäloman jälkeen opettaja vie luku- ja kirjoitustaidon ryhmän tietokoneluokkaan. Tarkoituksena on päästä kokeilemaan Moodlea, jonne opettaja on ensimmäistä kertaa luonut ryhmälle soveltuvaa opetusmateriaalia.
Kaikki eivät muista, miten tietokoneesta saa virrat päälle ja opettaja kiertää ohjaamassa. Vihkosta kaivetaan esille sinne liimattu lappu, jossa lukee käyttäjätunnus ja salasana. Opiskelijat kirjoittavat tunnuksiaan ja opettaja käy auttamassa. Etevimmät saavat kirjoitettua tunnukset itse, mutta suurinta osaa joutuu auttamaan: kirjoittaessa tulee helposti ylimääräisiä välilyöntejä, isot ja pienet kirjaimet ovat sekaisin, erikoismerkkejä ei löydy näppäimistöltä tai opiskelija ei tiedä mistä painaa, kun on saanut kaiken kirjoitettua. Kaiken lisäksi lähes kaikilla vanhan salasanan voimassaolo umpeutuu ja salasana täytyy vaihtaa. Opettaja auttaa opiskelijoita keksimään uuden salasanan ja vaihtamaan sen. Opiskelijoiden on vaikea ymmärtää, että sama salasana on kirjoitettava kahteen alimpaan kenttään mutta ylin – vanhan salasanan – kenttä pitää jättää rauhaan. Kukaan ei onnistu salasanan vaihdossa omin päin.
Vastaavia haasteita on vielä lukuisia, kunnes ryhmä lopulta pääsee Moodleen sisälle ja saa tehtävät auki. Onneksi tietokoneluokka on varattu riittävän pitkäksi ajaksi, sillä muutan aika ei riittäisi varsinaisiin tehtäviin ollenkaan. Opiskelijat tekevät tehtäviä kiinnostuneina.
Opiskelijat tarvitsevat kuitenkin edelleen jatkuvaa ohjausta. Miten siirryn seuraavaan tehtävään, kun edellinen on saatu valmiiksi? Mitä seuraavassa tehtävässä pitää tehdä? Mistä painan, jotta voin tarkistaa vastauksen? Kun materiaaleista löytyy opetusvideon linkki, eivät opiskelijat osaa itse vaihtaa takaisin sille välilehdelle, jossa tehtävät ovat ja jäävät katselemaan videoita, kunnes opettaja ohjaa heidät takaisin tehtävien pariin. Sitä ennen on muun muassa opastettu äänenvoimakkuuden säätöä ja opetettu, miten sivua saa kelattua alaspäin. Osa ei ole ikinä käyttänyt tietokonetta ennen koulun tvt-tunteja. Eri puolilta tietokoneluokkaa kuuluu pyyntö saada opettaja auttamaan. Opettajalla valuu hiki. Hänkin on kesälomalla unohtanut, millaista tietokoneluokassa on eikä hän ole siksi muistanut varata tunnille ohjaajaa avuksi.
Kun on harjoittelemassa tietokoneen käyttöä tällaisen alkeisryhmän kanssa, huomaa, miten paljon on sellaisia tietotekniikkaan liittyviä asioita, joita pidämme aivan itsestään selvinä. Ei tulisi mieleen, että ensimmäiset tunnit tietokoneella kuluvat siihen, että opetellaan avaamaan tietokonetta ja harjoitellaan siirtämään hiiren avulla kursoria näytöllä. Harjoitusta tarvitaan rutkasti, ennen kuin ryhmän kanssa on mahdollista esimerkiksi opetella sähköpostin käyttämistä, tekstinkäsittelyä tai muita sellaisia asioita, joita pidämme tietotekniikan perustaitoina. Lukutaidottomien ryhmän opettajan näkökulmasta tällaiset taidot tuntuvat hyvinkin edistyneiltä.
Samalla ryhmällä on paljon muitakin perustaitoja harjoiteltavana: kynän pitäminen kädessä, riville kirjoittaminen, kirjoitussuunta, oikean sivun etsiminen kirjasta ja niin edelleen. Uudelle ryhmälle pitää opettaa, miten vihkoa käytetään – esimerkiksi sitä ei avata sattumanvaraisesti joltakin tyhjältä sivulta vaan kirjoitetaan järjestyksessä sivut täyteen. Myöskään luku- ja kirjoitustaidon opiskeleminen aikuisena ei ole ihan pikkujuttu.
Vaikka tietotekniset taidot ovatkin tärkeitä, on muitakin tärkeitä taitoja niin paljon, että pelkästään tvt-taitojen harjoitteluun ei voi laittaa kaikkia paukkuja muun opetuksen kustannuksella. Onneksi meidän opiskelijoillamme on lukujärjestyksessä omat kurssit tietotekniikkaa. Lähtötasosta johtuen emme ehdi käsitellä taulukkolaskentaa tai kuvankäsittelyä, mutta ehkäpä seuraavalle tasolle siirtyessään opiskelijamme osaavat liikuttaa hiirtä, kirjautua sisään tuttuihin oppimisympäristöihin ja sammuttaa itse tietokoneen.
Pilkahduksia tarjosi
Laura Rasi
Tampereen seudun ammattiopisto Tredu
Polkuja-hanke