Järjestimme Porin taidemuseon kanssa yhteistyöprojektin etäopastuksien muodossa. Se oli uusi aluevaltaus meille molemmille osapuolille. Lyseon lukio oli siis ensimmäinen oppilaitos, joka testasi heidän kanssaan ns. ”live-etäopastusta”. Yhteensä näitä opastuksia oli meillä kolme, joten pystyimme testaamaan, miten onnistuu ja mitä ei kannata kokeilla.

 

Toteutimme yhteydenoton Microsoft Teamsin välityksellä. Opiskelijat olivat luokassa, käytimme opettajan pöytätietokonetta ja luokan videotykkiä. Näin ainakin me luokkana saatoimme kokea olevamme osa ryhmää. Saimme opastuksen ”My perversion is belief  in art”-näyttelystä,  joka kertoi punk-aatteen historiasta muutamien suomalaisten ja kansainvälisten taiteilijoiden henkilökohtaisessa taiteilijuudessa.

 

Koko opastuksen viehättävin piirre oli käsivaralta kuvattu, tarpeeksi hitaasti ja keskustelunomaisesti etenevä näyttelyopastus. Paikalla museolla oli kolme henkilöä: opas, kuvaaja ja kännykästä chattiä seuraava henkilö. Totesimme jo yhteyttä testatessamme, että luokan kaiuttimet koituvat hankaluudeksi. Ne ovat luokan akustiikalle ja oppilasryhmälle tarpeeksi voimakas äänen lähde, mutta ääni kiertää, jos kysymme livenä heiltä jotakin. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että oppilaat katsovat kukin omalta laitteeltaan opastusta kuulokkeet korvilla, mutta silloin olisimme jokainen olleet ”yksin”.

 

Ääni ja kuva toimivat pääsääntöisesti hyvin, vaikka välillä kuva pysähtyikin hetkiseksi. Tuntui, että ääni tulisi kovinkin kaukaa, vaikka todellisuudessa etäisyyttä Lyseon lukion ja taidemuseon välillä on korkeintaan vain 400 metriä! Käytössämme oli yksi sylimikro, johon kirjoitimme kaikki kysymyksemme. Asetin laitteen keskelle luokkaa, jotta kuka tahansa olisi voinut käydä kirjoittamassa siihen kysymyksen. Nyt kuitenkin oppilaat kysyivät ääneen ja minä toimin kirjurina. Olihan se hidasta, mutta opiskelijat olivat kärsivällisiä.

 

Museon tilat sijaitsevat osittain maan alla, mikä aiheutti välillä yhteyden katkeamisen kokonaan. Se kuitenkin löytyi, kun he siirtyivät parempaan paikkaan ja signaali löytyi taas. Kaikista kommelluksista, pätkimisistä ja hitaudesta huolimatta kaikki kolme, ku 1.3 ja 1.4 sekä ku 4 kurssit pitivät kovasti opastuksista. Aihe ja taideteokset olivat mielenkiintoisia, opastus mukaansatempaavaa.  Pitkä aika ilman mitään vierailuja ja kulttuuririentoja on kasvattanut opiskelijoiden ”kulttuurinnälkää”. Tarve osallistua ja nauttia kulttuurista se voittaa pikku hankaluudet.