Katsaus Porin suomalaisen yhteislyseon lukion liikunnanohjauskurssin yhteistyöhön Porin Yleisurheilu ry:n kanssa.

 

Opettajan kynästä

PSYllin lukion liikunnanohjauskurssi LI 12 toteutti paikallisen urheiluseura Porin Yleisurheilun kanssa ohjauskurssin, jossa lukion opiskelijat ohjasivat iltaisin koulupäivän jälkeen urheiluseuran lapsille liikuntaa Porin urheilutalon tiloissa. Idea lähti opettajainhuoneessa kollegani kanssa pohtien, miten toteuttaisimme liikunnanohjauskurssin näin koronan aikana, jotta kurssista tulisi kiinnostava ja täyttäisi kurssille asettamat tavoitteet. Koronan vuoksi emme päässeet ohjaamaan liikuntatunteja, joten oli keksittävä jotain muuta tilalle. Me opettajat olemme entisiä yleisurheilijoita, joten otimme paikalliseen yleisurheiluseuraan yhteyttä ja siellä otettiin lämmöllä vastaan ideamme, jossa lukiomme opiskelijat saisivat tulla ohjaamaan yleisurheilua lasten urheilukouluun. Yhteistyötä helpotti oma yleisurheilutausta ja näin ollen oli helppo suunnitella seuran johdon ja valmentajien kanssa käytännöstä. Ohjattavia lapsiryhmiä oli kaksi, tiistain ryhmä klo 17­–18 lapset 2014- ja 2015-syntyneet (6-7-vuotiaat)  ja torstain ryhmä klo 17–18 2016-syntyneet (4-5-vuotiaat).

Liikunnanohjauskurssi alkoi koulun normaalin kurssin mukaan klo 13.30 koodilla 6., esittelin ohjauskurssin opiskelijoille kurssin sisällön ja tavoitteet. Opiskelijoilla oli siis kaksi vaihtoehtoa: suorittaa kurssi joko ohjaamalla koulussa ensin kurssimme omia opiskelijoita ja koulumme yläkoulun liikuntaryhmää tai iltaisin yleisurheiluseurassa lapsia. Aluksi ryhmä jakautui puoliksi, mutta myöhemmin koulun omat oppilaat saivat suuremman ryhmän ja yleisurheiluun jäi viisi opiskelijaa, josta lopulta jäin vain kolme innokasta suorittamaan kurssin loppuun asti.

Kaikki opiskelijat saivat aluksi lastenohjaamisen perusteet -pikakoulutukset ohjaamisesta, turvallisuudesta ja vastuusta sekä näin koronan aikana tarkat ohjeet, miten toimitaan ohjaustilanteessa. Minä annoin ohjaussisällöt koulun omien oppilaiden ohjaukseen ja arvioin ohjaamista yhdessä koulumme yläkoulun opettajan kanssa. Samaan aikaan yleisurheilun valmentajat (molemmissa ryhmissä oli luokanopettaja ja 1 – 2 aikuista valmentajaa mukana, vakiomäärä aina) ohjasivat opiskelijoita ohjaamaan lapsia. Opiskelijat ja minä olimme saaneet jo aikaisemmin koko ohjauskauden ohjaussisällöt jokaiseen harjoituspäivään, joten me kaikki tiesimme, mitä tunnilla kulloinkin oli. Jokaisella kerralla opiskelijat saivat ohjausvastuuta enemmän ja enemmän, kunnes loppuvaiheessa he itse ohjasivat ja valmentajat olivat apuvalmentajia. Oma roolini oli olla seuraamassa opiskelijoiden kehittymistä ja kuuntelemassa valmentajien palautetta opiskelijoille. En ollut paikalla enää jokaisessa harjoituksessa, kun ohjaaminen alkoi toimia, mutta olimme usein yhteydessä valmentajiin puhelimen välityksellä ja kun jotain muutoksia tuli, näin sain heti opiskelijoille tiedon muutoksista.

Toiminta lukion ulkopuolella oli erinomainen asia. Uskon, että opiskelijat, jotka ohjasivat Porin yleisurheiluseurassa, saivat enemmän itseluottamusta ohjaamiseen, koska tilanne oli aito ja myös arvaamaton. Opiskelijoiden oli paneuduttava kunnolla ohjaamiseen, ohjeisiin ja suunniteltava tunnin ohjaaminen huolella, jotta lapset olisivat hallinnassa ja innostuneita. Opiskelijat saivat myös jäädä ohjaamaan yleisurheiluseuraan, kun kurssi oli suoritettu loppuun.

Tässä projektissa opiskelijat saivat itseluottamusta, kontaktin lukion ulkopuolelle ja työelämään, jossa heillä mahdollista tehdä töitä lukio-opintojen yhteydessä. Näin heille tulee ymmärrys, mitä heitä kiinnostaa tulevaisuudessa. Lisäksi lukion on tehtävä yhteystyötä paikallisten yritysten kanssa ja avattava opiskelijoiden mahdollisuuksia myöhempään opiskeluun ja työelämään, ja tämähän motivoi opiskelijoita opiskelemaan innokkaammin. Aiomme toteuttaa ohjauskurssin myös ensi vuonna ja laajennamme ohjausyhteistyötä tehtäväksi useamman seuran kanssa.

Tämä kurssi onnistui meillä PSYLlissä hyvin, sillä olen entinen yleisurheilija ja tiesin, että paikallisella urheiluseuralla on valmentajina opettajia, joiden kanssa oli helppo puhua pedagogisesti ohjaamisen vastuusta ja käytänteistä, mutta onnistuu se varmasti muiltakin valmentajilta saada sama yhteys ja ymmärrys sekä luottaminen. Seurat yleensä ovat myötämielisiä tämänlaisen toiminnan suhteen, sillä näin he pystyvät itse myös saamaan motivoituneita ohjaajia omaan seuraansa. Opettajan täytyy myös miettiä ajankäyttöä, paljonko hän voi venyttää työpäiväänsä, sillä opettajan tulee olla osittain mukana myös ohjaamista seuraamassa ja yhteystyössä seuran valmentajien kanssa, jotta taataan myös opiskelijalle turvallinen ja oikeudenmukainen kurssi ja arviointi.

 

Opiskelijan näkökulma: junioriyleisurheilijoiden harjoitukset

Olen ollut mukana 4-6-vuotiaiden yleisurheilijoiden treeneissä yhtenä ohjaajana. Kahden kuukauden ohjausjaksoon on mahtunut paljon uutta tietoa ja olen entistä kiinnostuneempi valmentamisesta, ja saanut siihen uusia näkökulmia.

Harjoituskerran kulku:

• Alkulämpö
• Aihe 1
• Aihe 2
• Venyttelyt

Harjoitukset kestivät joka kerta tunnin ja olivat rakenteeltaan samanlaisia.

Alkulämmön aikana tehtiin kehoa herätteleviä liikkeitä, kuten kevyttä juoksua, loikkia, erilaisia yläkropan kiertoja ja avaavia venytyksiä. Alkulämmön kesto oli 10-15 minuuttia ja venyttelyjen ohella tarkastettiin läsnäolijat ja vaihdettiin päivän kuulumiset.

Ensimmäisessä varsinaisessa treenissä oli aiheena esimerkiksi korkeushyppy, jossa tehtiin vaiheittain harjoitteita kokonaista suoritusta varten. Harjoitteita olivat muun muassa hypyn ponnistus ja askellus, 20cm korkealla olevan riman (kuminauhan) ylittäminen, patjalle laskeutuminen hypystä ja lopuksi korokkeelta riman yli patjalle hyppääminen. Harjoitus kesti noin 20 minuuttia.

Toisessa treenissä aiheena oli esimerkiksi keihäänheitto, jota harjoiteltiin myös monivaiheisesti. Harjoitteita olivat oman heittokäden löytäminen, heittoasennon harjoittelu ja heiton liikerata sekä pehmoharjoituskeihäästä oikean kiinnipitotavan oppiminen. Harjoitus kesti noin 20 minuuttia.

Lopuksi venyteltiin, ja venyttelyissä painopiste oli enemmän niissä lihaksissa ja liikkeissä, joita oli treeneissä tehty. Esimerkiksi hypyissä kuormittuivat jalat ja heitoissa enimmäkseen selkä ja kädet, jolloin venytyksiä ovat mm. etu-, taka- ja sisäreidet, pakarat ja pohkeet sekä olkapäät, ojentajat, rinta ja selkä. Venytykset jakautuvat kuitenkin pääasiassa koko kropalle, mutta esim. kylkiä, lonkankoukistajia ja nivusia ei aina venytetty, jos niiden kuormitus treenissä oli ollut vähäistä.

Jo kahden kuukauden mukanaolon aikana huomasin, että lapset oppivat ja sisäistivät nopeasti uusia liikkeitä ja myös kognitiivisissa taidoissa tapahtui kehitystä. Koordinaatioliikkeistä tuli tuttuja ja oikeisiin venytysasentoihin päästiin suurelta osin sanomalla vain liikkeen nimi.

Lukiolaisten vetämän yleisurheiluryhmän ohjelma

13.10. ja 15.10. seuranta

27.10. ja 29.10. juoksu: apuohjaajana toimiminen

3.11. ja 5.11. hyppy: alkulämmittely

10.11. ja 12.11. heitto: pallonheittopiste (kaksi ryhmää)

17.11. ja 19.11. juoksu: alkulämmittely + reaktiolähdöt (kaikki yhdessä)

24.11. ja 26.11. hyppy: alkulämmittely + pituushyppy (kaksi ryhmää)

1.12. ja 3.12. heitto: alkulämmittely+ tarkkuusheittopiste (kaksi ryhmää)

8.12. ja 10.12. juoksu: alkulämmittely ´juoksuleikki

15.12. ja 17.12. pikkujoulurata

12.1. ja 14.1. hyppy: vastuu koko harjoituksen ohjaamisesta

19.1. ja 21.1. heitto: vastuu koko harjoituksen ohjaamisesta

26.1. ja 28.1. juoksu: vastuu koko harjoituksen ohjaamisesta

2.2. ja 4.2. vastuu koko harjoituksen ohjaamisesta, viimeinen kerta jotain erilaista

Hankkeen kehittäjäopettaja Anne Varis (liikunnan ja terveystiedon lehtori, Porin suomalaisen yhteislyseon lukio)