Hujauksessa olemme siinä hetkessä, kun voi aavistella kuulevansa suvivirren alkusoiton. Lukuvuosi ja sen mukana työelämähanke ovat kiiruhtamassa maaliin. Mitä tässä kaiken kiireen keskellä sitten onkaan saatu aikaiseksi? Äkkiseltään todettuna aika vähän, sillä ensimmäisenä tulen aina ajatelleeksi niitä konkreettisia juttuja. Mutta kun hetken viivähtää ja tutkailee ajatuksiaan huomaa, että kyllä tässä jotain on tapahtunut, vaikkei itse lopputulos häämötäkään tai edes ole hahmotettavissa. Ensimmäiset kokeilevat ja haparoivat askeleet on otettu, ja kun huomasi, että jalan alla ei olekaan vain ohut vaijeri, jolla tasapainotella tai liukas lankku, jota pitkin pitää askeltaa silmät sidottuna, alkoi usko omaan tekemiseen tukevoitua aimo askelin.

Tapaamisia on takana, osa hedelmällisempiä kuin toiset, mutta ne vähemmän tuottavatkin ovat olleet hyödyllisiä. Asioita kollegan ja hankkeesta vastuussa olevien kanssa pohdittaessa tulosta tulee, vaikkei aina ihan sitä käsin kosketeltavaa.

Ajatusten pyörittely, ääneen lausuminen ja uudelleen arviointi yhdessä miettimällä ovat johtaneet siihen, että meillä saattaisi ensi lukuvuonna toteutua jotakin, jossakin mittakaavassa.

Mitä se jokin sitten on, aika näyttää. Paljon riippuu siitä, kuka mitäkin kursseja tulee opettamaan ja mihin ajanjaksoon koulun vuosikellossa nuo kyseiset kurssit ajoittuvat. Varmaa on kuitenkin se seikka, että muutoksen tuulet ovat ilmassa, eikä muutosta tapahdu, ellei joku sitä pane alulle ja toteuta. Toteutuksen edellytyksenä on otollisen puitteiden luominen, mistä kiittäminen koko tätä hanketta. Tokkopa kukaan meistä olisi näin vyöryvällä otteella tarttunut tulevan opetussuunnitelman haasteisiin. Tai sen avaamiin mahdollisuuksiin, sillä sellaisinahan ne tulee nähdä, jotta innostus toteuttamiseen löytyisi.

Ideoita on risteillyt kasapäin, osa jopa toteutuskelpoisia, toiset hyviä, mutta vaativat hiomista ja kalibrointia, jotta kummankin tahon toiveet ja tarpeet kohtaisivat edes pienen risteävän hetken. Moni idea ei valitettavasti tunnu saavan ilmaa siipien alle, sillä vastavuoroisuutta ei tahdo löytyä. Jos yritystaho saa haluamansa, ei toiminta tunnu lukion näkökulmasta mielekkäältä, ja käänteisesti: lukion kurssin tarjoamat mahdollisuudet eivät tunnu saavan vastakaikua yrityksissä. Mutta yrittänyttä ei laiteta. Kyllä tästä vielä hyvä tulee.