Stressinhallintakurssilta apua lukiolaisten kuormittuneisuuteen

Stressinhallintakurssilta apua lukiolaisten kuormittuneisuuteen

Turun Suomalaisen yhteiskoulun lukiossa opiskelee tavoitteellisia, ahkeria ja tunnollisia nuoria. Valitettavasti osa heistä kärsii myös jatkuvasta stressistä, joka voi pahimmillaan johtaa uupumiseen. Minut pyydettiin mukaan Erityisesti lukiossa –hankkeeseen syksyllä 2018, ja aloin kehitellä stressinhallintakurssia, joka voisi toimia sekä ennalta ehkäisevänä rokotteena kuormittavaa opiskelustressiä vastaan että lääkkeenä niille nuorille, jotka ovat kovin kuormittuneita. Halusin kurssista rennon ja opiskelijalähtöisen – vastapainoa tavallisille, luentopainotteisille kursseille. Sain mukaan joukon lukiomme opettajia ja muuta henkilökuntaa, jotka tunnistivat kurssin tarpeellisuuden ja innostuivat sen toteuttamisesta.

Esittelin suunnitelmaa kurssista lukion opiskelijakunnan hallitukselle. Ajatukseni oli, että kurssi pidettäisiin keväällä 2019 perjantai-iltapäivisin oppituntien päätyttyä. Kuinka rentouttava päätös se olisikaan raskaan kouluviikon päätteeksi! En ajatellut, että kurssin suorittamisesta saisi kurssimerkinnän – stressinhallintakurssin hyväksyttävä suorittaminenhan voisi lisätä stressiä entisestään! Opiskelijat pitivät suunnitelmaani kurssista hyvänä ja aihetta tärkeänä, mutta he olivat sitä mieltä, että kurssille ei tulisi opiskelijoita, jos sen suorittamisesta ei saisi merkintää. Lisäksi he arvelivat, että perjantai-iltapäivä ei olisi paras mahdollinen ajankohta tapaamisille. Päätin kuitenkin toteuttaa kurssin suunnittelemallani tavalla, vain huomatakseni, että ensimmäisellä kerralla paikalle saapui yksi opiskelija ja seuraavalla kerralla ei tullut ketään. En kuitenkaan lannistunut, vaan syksyllä 2019 opiskelijoiden palautteen huomioiden päätin järjestää kurssin uudelleen. Lähetin kutsun kaikille lukiomme opiskelijoille. Kurssi toteutettiin 2. jaksossa, kahdeksan viikon aikana. Kurssista sai suoritusmerkinnän, jos osallistui vähintään 6 tapaamiseen ja kirjoitti kurssin aikana oppimispäiväkirjaa. Kurssille ilmoittautui 13 opiskelijaa. Tapaamiset järjestettiin pääosin koulumme yläliikuntasalissa torstaisin klo 14.40-15.50. Osallistujille oli varattu patjat ja huovat rentoon oleskeluun. Taustalla soi usein tapaamisten aluksi hiljainen instrumentaalimusiikki.

Ensimmäisellä tapaamiskerralla kerroin kurssin taustasta: jopa puolet lukiolaisista kokee jatkuvaa stressiä ja arviolta joka viides on uupunut. Erityisesti tytöt ovat vaarassa uupua. Jatkuva stressi voi johtaa ihmissuhdeongelmiin, riittämättömyyden tunteeseen, kyynisyyteen opiskelua kohtaan ja väsymykseen, joka ei poistu lepäämällä. Keskusteltuamme stressistä teimme harjoituksen, jossa opiskelijat asettuivat kuvitteelliselle janalle, jossa he ovat juuri nyt stressin kokemisen suhteen. He kertoivat ”suunnan”, josta ovat tulossa ja mihin suuntaan menossa. Teimme rentoutusharjoituksen ja kirjoitimme kirjeen itselle, jossa kuvittelimme tilannetta tulevaisuudessa. Kirjeessä hahmottelimme voimavaroja sekä keinoja selvitä stressistä.

Seuraavalla kerralla lukion kuraattori Outi ohjasi tapaamisen. Hänen johdollaan tarkastelimme sisäistä negatiivista puhetta, joka olisi hyvä tunnistaa ja vaientaa. Sisäinen puhe koostuu automaattisista ajatuksista, jotka aktivoituvat usein vaikeassa tai haastavassa tilanteessa. Negatiivinen sisäinen puhe on arvostelevaa, kriittistä ja lannistavaa. Sisäisen puheen huomaaminen, kyseenalaistaminen ja katkaiseminen on tärkeää, jotta ahdistuksen ja paniikin saa hallintaan. Keskustelimme erilaisista stressinhallinnan keinoista ja teimme kaksi erilaista rentoutusharjoitusta.

Kolmannella kerralla tapasimme kuvataiteen opettajan Marjan johdolla. Teimme erilaisia harjoituksia taiteen keinoin. Muotoilimme savesta hahmon, joka kuvaisi kokemaamme stressiä pahimmillaan. Tämän jälkeen tehtävänä oli ”hoitaa” toisen osallistujan hahmoa lempeästi: silitellä, pehmentää ja nähdä hahmo uusin silmin. Käytimme värejä tunteiden kuvaajina, annoimme toisillemme rohkaisevaa palautetta ja pääsimme nauttimaan myös hartiahieronnasta.

Allekirjoittaneen savinen stressihahmo

Neljännen tapaamisen teemana olivat heittäytyminen ja itsensä ilmaiseminen. Äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Salla ohjasi draamapainotteisen kerran ja kertoi olevansa luonteeltaan herkkä ja stressaantuvansa melko helposti. Hän mainitsi joutuvansa itsekin harjoittamaan stressinhallintaa toistuvasti, mutta on löytänyt siihen sopivia keinoja, kuten musiikin, kirjallisuuden ja luonnon äärelle hakeutumisen. Tapaamisen aluksi käsiteltiin vuorovaikutusta, kuuntelemista, hyväksynnän tarvetta sekä ns. sosiaalisia naamioita. Draamaharjoitteiden kautta haluttiin luoda hyväksyvä ilmapiiri, jossa on helppo heittäytyä vuorovaikutukseen, toisen kuuntelemiseen ja yhteistyöhön tutkimaan stressaavia ja rentouttavia tilanteita.

Viidennellä tapaamisella stressiä lähestyttiin Hannan johdolla kirjallisuusterapian näkökulmasta. Hanna työskentelee uskonnon, filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajana ja on kouluttautunut myös kirjallisuusterapeutiksi. Kirjallisuusterapeuttisia menetelmiä voi käyttää oman itsen reflektointiin, rentoutumiseen tai ihan vain omaksi huviksi. Tekstit ovat hyvin henkilökohtaisia, joten ääneen lukemisen sijaan voi myös keskustella kirjoittamisen herättämistä ajatuksista ja tunteista.

Tällä tapaamiskerralla työstettiin uusiorunoja. Osallistujat saivat monisteet, joissa oli noin kymmenen runoa. Näistä alleviivattiin merkityksellisiltä tai kiinnostavalta tuntuvia sanoja ja lauseita. Tämä jälkeen alleviivatuista sanoista muotoiltiin uusioruno. Kaikki osallistujat halusivat lukea runonsa ääneen. Toisessa harjoituksessa osallistujat valitsivat kuvakorteista itseään miellyttävän kuvan sekä epämiellyttäviä tunteita herättävän kuvan. Kummastakin kuvasta kirjoitettiin muutaman minuutin ajan. Tämän jälkeen miellyttävä kuva pyrittiin näkemään kielteisenä ja kielteinen myönteisenä. Näin molemmista kuvista kirjoitettiin näkökulmaa vaihtaen. Harjoituksen jälkeen keskusteltiin siitä, miltä näkökulman vaihtaminen oli tuntunut.

Ryhmän osallistujat lähtivät innolla mukaan kirjoittamiseen, eikä kenelläkään ollut vaikeuksia tekstin tuottamisessa. Loppukeskustelussa jaettiin vielä ajatuksia siitä, mitä kirjottaminen ryhmäläisille merkitsee. Useat heistä olivat tottuneet käsittelemään ajatuksiaan ja tunteitaan kirjoittamalla esimerkiksi päiväkirjaa. Kirjoittaminen soveltuu stressinhallinnan keinoksi erittäin hyvin, sillä se ei yksinkertaisimmillaan edellytä muuta kuin kynän, paperia ja halun kirjoittaa.

Seuraava kerta oli vaikuttava ja mieleenpainuva. Saimme kokemuspuhujaksi lukiostamme valmistuneen opiskelijan, joka oli pitkäkestoisen stressin myötä uupunut. Hän oli tottunut aikatauluttamaan päivänsä koulutyön ja vaativan harrastuksen ehdoilla ja laiminlyönyt levon ja palautumisen. Lopulta hän ei enää päässyt sängystä ylös ja jäi pitkälle sairauslomalle. Hän alkoi hiljalleen toipua, mutta jaloilleen pääsyn hitaus ja voimien ehtyminen yllättivät. Opiskelijan tarina oli liikuttava ja alleviivasi stressinhallinnan merkitystä. Samalla tapaamiskerralla myös lukion psykologi Henri kertoi stressistä psykologin näkökulmasta. Keskustelimme muun muassa ajanhallinnasta, opiskelutekniikoista ja hyvän arjen rakentumisesta.

Viimeinen tapaamiskerta aloitettiin jälleen rentoutusharjoitteella. Puhuimme mindfulness-tekniikoista ja siitä, miten hyväksyvällä tietoisella läsnäololla voi rauhoittaa kehää kiertävät ajatukset ja kielteiset tunteet. Keskustelimme myös itsemyötätunnosta, jonka harjoitteleminen on tärkeää. Keräsimme post-it –lapuille omia, toimivia stressinhallintakeinojamme ja opimme myös toisiltamme tekniikoita, joita lupasimme kokeilla jatkossa. Keräsin opiskelijoilta palautteet kurssista, jotka olivat poikkeuksetta positiivisia. Osallistujien kirjoittamissa oppimispäiväkirjoissa he reflektoivat tapaamiskerroilla käsiteltyjä aiheita ja sovelsivat niitä omaan arkeensa. Oli hienoa huomata, että opiskelijat saivat näinkin lyhyessä ajassa oivalluksia sekä uusia keinoja, joilla voi helpottaa joko opiskeluun tai muuhun elämään liittyvää stressiä. Kaikki osallistujat pitivät kurssia hyödyllisenä ja toivoivat, että kurssi voidaan jatkossa järjestää uudelleen.

Opettajan näkökulmasta kurssin järjestäminen oli uutta ja mielenkiintoista, sillä lähes jokaisella kerralla oli eri ohjaaja. Onneksi sain mukaan motivoituneen joukon opettajia ja muuta henkilökuntaa ja lisäksi kokemuspuhujan omasta lukiostamme. Osallistuin itse kaikkiin tapaamisiin ja päätin ottaa osallistuvan opiskelijan roolin, kun en ollut itse ohjausvuorossa. Oli upeaa tehdä töitä kirjaimellisesti kädet savessa ja heittäytyä uusiorunouden maailmaan. Kurssi järjestettiin yhden jakson aikana, ja se oli mielestäni sopiva pituus kurssille. Osallistujien kesken vallitsi hyväksyvä ja turvallinen ilmapiiri; vaikeista ja henkilökohtaisistakin asioista pystyttiin puhumaan luottamuksellisesti. Olen iloinen, että sain järjestää lukiolaisille stressinhallintakurssin, ja järjestäisin sen mielelläni uudestaankin.

Anu Lampinen, psykologian, uskonnon ja filosofian opettaja, Turun Suomalaisen yhteiskoulun lukio

 

Comments are closed.