AAVA-hanketta tarvitaan kehittämään koko toisen asteen koulutusta

Hanketyö on matka yhteiseen tavoitteeseen

Pitkäaikaisen ja monien eri toimijoiden muodostaman hankkeen hahmottaminen vaatii aikaa. Nyt se on todellakin selvinnyt, kun olen itse pakertanut hankkeen parissa koko syksyn ja kevään.

Kun tulin itse mukaan syyskuussa 2015, ensimmäiset viikot ja jopa kuukaudet kuluivat lähinnä hankkeeseen tutustumiseen. Lukulistalla oli tietenkin hankesuunnitelma ja koko Moodlessa sijaitseva AAVA-sivusto. Aikaa meni tutkiskeluun, kertaamiseen, eri lomakkeisiin tutustumiseen ja tietysti keskusteluun.

Hanketyöskentely onkin paljolti neuvottelua, ideoiden terävöittämistä muiden kanssa. Kun hanke on laaja ja siinä on paljon toimijoita, kaipaavat omat hahmotelmat kanssa-ajattelijoita. Ajatukset muokkautuvat, kun ne sanotaan ääneen ja kirjataan.

Vaihe vaiheelta hankkeeseen on tullut lisää toimijoita, mikä palvelee kokonaisuutta ja tasoittaa raja-aitoja. Syksyn ensimmäinen palaveri oman projektiryhmän olikin paitsi hämmentävä myös innostava kohtaaminen. Hämmennystä tuotti aluksi oman roolin hahmottaminen. Innostusta herätti puolestaan keskustelu muiden ryhmäläisten kanssa ja kokouksessa virinnyt vuorovaikutus, joka on projektin edetessä vain tiivistynyt.

Eri oppilaitoksissa käytetään erilaista käsitteistöä, ja koko vuoden syklikin hahmotetaan eri tavoin. Omassa koulussani puhutaan tunneista, viikoista ja jaksoista, toisaalla puhutaan puolestaan osaamispisteistä.  Hanke vaatiikin paljon neuvottelua, yhteydenottoja, erilaisten roolien, tavoitteiden ja toimintamuotojen yhteensovittamista, jotta aikanaan päästään yhteiseen tavoitteeseen. Tämä prosessi on käynnissä koko ajan. Saattaa vaikuttaa oudolta, mutta kun lopputuloksesta ei ole vielä tietoa, tuntuu jatkuva käynnissäolo hankkeen tuskaisimmalta osalta. Yhteensovittaminen on kuitenkin ison ajattelutyön ja järjestämisen tulos, eikä se edetessään anna tekijöilleen rauhaa.

Syyslukukausi on lyhyt, ja kevät on rientänyt vieläkin nopeammin. Välillä mielen on saattanut vallata tunne, ettei mitään saada aikaiseksi. Muutamaan kertaan se on lausuttu ääneenkin. Sainkin viime lync-tapaamisessa hyvän neuvon: punaisen langan hahmottamiseksi on tärkeää, että tapaamisista pidetään päiväkirjaa. Työtuntien seuraamisen lisäksi kannattaa merkitä muistiin, mitä on tehnyt.

Uusi piristävä vaihe alkoi helmikuussa, kun kehittäjäopettajat tapasivat.  Omakin tehtäväkenttäni laajeni kerralla, kun mukaan tuli opettajatiimi, jolla on suuri määrä ideoita hankkeen kehittämiseksi. Nyt täytyy vain miettiä, miten eri oppilaitosten ideat saatetaan yhteen. Kaikkien mukana olevien oppilaitosten tavoite on kuitenkin sama: yhteinen toimijuus, josta saada paras ja opiskelijoiden valmistumista edistävä hyöty.

 

Riikkamarja Autio

Turun iltalukion lehtori

Aava-hankkeen projektiryhmän jäsen