Oman tietokonepelin tekeminen kiehtoo ajatuksena monia lukiolaisia, mikä voi innostaa perehtymään ohjelmoinnin saloihin. Koodaustaitoisille onkin kysyntää, sillä ohjelmistoalalla on suoranainen työvoimapula hyvistä osaajista. Voisiko pelien tekemisen ja ohjelmoinnin opiskelun yhdistää yhdeksi kokonaisuudeksi, jossa molemmat teemat tukisivat toinen toisiaan? TSYK:n lukiossa tätä päätettiin kokeilla keväällä 2018 järjestetyllä Peliohjelmoinnin kurssilla. Kurssin tavoitteena oli tutustua paitsi ohjelmoinnin perusteisiin, myös peliprojektin erilaisiin työvaiheisiin ja pelialan yrityksen työntekijöiden moninaisiin rooleihin.
Ohjelmoinnin opiskelussa hyödynsimme Turun yliopiston Tulevaisuuden teknologioiden laitoksella kehitettyä ViLLE-oppimisjärjestelmää. ViLLE tarjosi ohjelmointikurssin käyttöön useita hyödyllisiä ominaisuuksia, kuten tehtävien tekemistä varten verkkoselaimessa toimivan autenttisen ohjelmointiympäristön sekä vastausten automaattisen tarkastamisen.
Kurssia rytmittivät erilaiset vierailut, joissa opiskelijat saivat ajattelemisen aihetta: Voisiko pelien tekemisestä tulla itselle jopa ammatti? Tai jos unelmien työpaikka ei löydykään pelialalta, niin mitä muita lukion jälkeisiä vaihtoehtoja on ohjelmoinnista kiinnostuneelle nuorelle? Kurssin lopuksi teimme vierailun Turun yliopiston ja ammattikorkeakoulun yhteishankkeeseen Turku Game Labin demotilaan, jossa pääsimme kokemaan käytännössä, miltä pelaamisen tulevaisuus näyttää jo tänään: virtuaalitodellisuutta, lisätyn todellisuuden sovelluksia sekä muita älykkään teknologian antamia mahdollisuuksia.
Lauri Ruotsalainen, kurssin opettaja
Opiskelijan kokemuksia peliohjelmoinnin lukiokurssista
Lukiossa monelle opiskelijalle tulee opintojen aikana vastaan suuri ja ylitsepääsemätön este. Väsymys opiskeluun. Pitkä matematiikka painaa päälle, luonnontieteet eivät enää maistu ja MAOL:in kaavat pursuavat jo korvista. Tällaisessa tilanteessa moni ottaa vähemmän teoreettisia, usealla tavalla kevyempiä kursseja, kuten kuvaamataitoa tai musiikkia. Jotain joka vie ajatukset muualle ja luo tilaa hengittää uhmaavan kahdeksanpalkkisen jakson keskelle. Vaikka nämä kurssit ovatkin mainioita vaihtoehtoja, minulle ei ikinä ole kuvaamataito tai musiikki maistunut. Paperin ja kynän sijaan käytän mieluummin näppäimistöä ja hiirtä, joten ilmiselvänä vaihtoehtona näille kursseille nappasin tarjottimelleni peliohjelmoinnin kurssin.
Tämä kurssi alkoi eräänlaisella nollatunnilla, jossa käytiin läpi jokaisen kurssin jäsenen taso ja tavoitteet kurssia varten. Jotkut olivatkin muita tasokkaampia ja kokeneempia koodaajia, ja kun muut aloittivat Python-harjoituksilla, he aloittivat peliprojektinsa Unitylla tai Pythonilla, millä ikinä he itse tahtoivat.
Itselläni ei ole paljoa koodaajataustaa, mutta Python-harjoitusten kautta pääsin nopeasti kärryille. Niiden taso kasvoi tasaista vauhtia, mutta kuitenkin heittäen sopivia haasteita edistyksen rattaisiin. Muutama tunti harjoitusten alettua päästiinkin kurssin lihaan kiinni. Itse peliprojektiin.
Kurssin opiskelijoilla oli monenlaisia eri lähestymistapoja projektinsa toteuttamiseen. Aluksi kaikki valitsivat itselleen sopivan alustan, jonka jälkeen lähdettiin ankarasti ja hikisesti koodaamaan. Jotkut aloittivat kevyesti, luoden vain muutaman demoprojektin, kun taas jotkut lähtivät suoraan monimutkaisempiin projekteihin. Mahdollisuudet kurssilla olivat valtavat, sillä jokainen sai toteuttaa kurssin omalla tavallaan.
Minusta kuitenkin olennaisin asia kurssissa oli se, miten se avasi ikkunan pelintekijän elämään. Koodaamisen ja omien projektien lomassa meillä olikin useita vierailijoita ja käyntejä eri paikoissa. Koululla meillä kävi kaksi vierasta: Aarni Koskela, koneoppimiseen erikoistuneesta Valohai-yrityksestä, joka opetti meille neuraaliverkkojen toimintaa ja kertoi omasta työnkuvastaan näiden verkkojen parissa, ja Sami Lehtinen Rival Gamesista, joka kertoi meille heidän tuoreimman peliprojektinsa tekoprosessista. Molemmat vierailut olivat erinomaisia, sillä ne todella näyttivät, mitä pelintekijän ja koodaajan työ on.
Kurssi oli mukava tuulahdus raikasta ilmaa, joka mukavasti tasoitti jakson kulkua. Tärkeimpänä aspektina se kuitenkin todella näytti, millaista on työskennellä koodausprojektin parissa – ja se on todella rankkaa. Kurssi opetti peliprojektien haasteita ja menestyksiä. En kadu hetkeäkään kurssin ottamista, vaikka pelin koodin kanssa tapellessa minulle varmasti tuli ainakin muutamia harmaita hiuksia.
Veeti Siitonen, TSYK:n lukion 2. vuoden opiskelija
