TSYKin lukiossa Turussa luotiin uusi biologian työkurssi (BI9), jossa tehdään tutkimuksia ja syvennetään tietämystä soluista, perinnöllisyydestä, ekologiasta ja ympäristöekologiasta. Kurssi on mukana LukioTEKO hankkeessa, jolta saatiin tukea yhteistyön tiivistämiseksi sekä korkeakoulujen että biologian alan yritysten kanssa. Kurssin opiskelijat pääsivät tekemään kokeellista työtä Turun yliopiston biologian laitokselle. Näin työskentelyä kuvailevat kurssilaiset Camilla Perkonoja ja Ida Välimäki:
Perjantaina 2.3. joukko nuoria Turun Suomalaisen Yhteiskoulun lukiosta käveli sisään Turun yliopiston fysiikan laitoksen ovista valmiina tekemään historiaa. Tai risteyttämään kärpäsiä, miten sitä nyt haluaakaan ajatella. Yliopiston laboratoriossa saimme käsiimme kaksi koeputkellista banaanikärpäsiä ohjaaja Christina Nokkalalta, yliopistolla genetiikan lehtorilta. Nokkala kertoo, miten banaanikärpäsiä risteyttämällä voidaan tutkia, periytyykö jokin mutaatio autosomissa vai sukupuolikromosomissa. Kun tarpeellinen tieto on upotettu mieleen, on aika tehdä historiaa. Siis risteyttää kärpäsiä.
Kärpästen nukuttamisen jälkeen ne täytyi lajitella koiraisiin ja naaraisiin, mikä kävi helposti koiraiden etujaloista löytyvien mustien, kampamaisien sukaskimppujen, sex combien, avulla. Sen jälkeen kahteen koeputkeen tiputettiin 5-6 koirasta, ja toisiin kahteen koeputkeen 2-3 virginiä naarasta, eli naarasta, joka ei ole vielä paritellut.
Näiden villikantojen jakamisen jälkeen täytyi sama tehdä mutanttikannoille. Osa mutanttikärpäsistä oli tynkäsiipisiä ja osa valkosilmäisiä, jolloin pystytään tutkimaan miten nämä kyseiset geenit periytyvät, kun mutanttikärpäsiä risteytetään villien kärpästen kanssa. Näin osassa koeputkista oli villejä naaraita ja mutantteja koiraita, ja osassa mutantteja naaraita ja villejä koiraita. Risteytykseen valittaessa ylijääneet yksilöt kipattiin kärpästen hautausmaalle.
Hieman yli kahden viikon odottelun jälkeen palaamme yliopistolle tutkimaan tuloksia. Kärpäset ovat pariutuneet, ja koeputkissa käy kuhina. Poikasia on yhteensä syntynyt hieman alle 800, kun pois luetaan kärpästen toukat, sekä kuoriutumattomat munat. Poikasia tutkittaessa huomataan, että risteytyksistä, joissa oli mutantteja naaraita ja villejä koiraita syntyi vain mutantteja koiraita ja villejä naaraita. Kaikista muista risteytyksistä syntyi vain villejä poikasia. Näin voidaan todeta: tynkäsiipisyyden periytyvän autosomaalisesti ja valkosilmäisyyden sukupuoleen kytkeytyneesti.
Banaanikärpäsiä on käytetty perinnöllisyyden ja genetiikan tutkimuksissa jo pitkään. Ihmisten sairauksia aiheuttavista geeneistä noin 70 % on löydetty myös banaanikärpäsiltä, jolloin tutkimalla geenin periytymistä niillä, saadaan arvokasta tietoa myös sen periytymisestä ihmisillä. Näin ollen banaanikärpästen risteyttäminen on oikeasti tärkeä osa historiaa.
Nuorelle biologinalulle vierailu oli erittäin silmiä avaava. Kun on lukenut kaiken mahdollisen tiedon genetiikasta ja perinnöllisyydestä, mitä oppikirjoista löytyy, sormet syyhyävät päästä näkemään risteytyksen tulokset käytännössä. Varsinkin, mikäli sattuu opiskelemaan luonnontiedelinjalla kuten me. Vaikka yliopistolle asti raahautuminen oli raskasta ja ärsyttävää ja turhauttavaa jo valmiiksi pitkän koulupäivän jälkeen, oli se silti sen arvoista. Enemmänkin. Ja vaikka itse genetiikka ei jotakuta niin hirveästi kiinnostaisikaan, pääsimme ainakin huumaamaan kärpäsiä. Ja tökkimään niitä pensseleillä. Ja hukuttamaan niitä kuoleman purkkiin. Ja jotkut vielä kutsuvat biologiaa tylsäksi.
Camilla & Ida 16G
